Jos et suunnittele kissan käyttämistä jalostukseen on sen steriloimisella sukupuolesta riippumatta useita etuja. Tämä artikkeli perustuu keskusteluihin Bozitan oman kissa-asiaintuntijan Elin Hirschin kanssa. Hän on kissojen käyttäytymiseen erikoistunut etiologian tohtori.
MILLOIN KISSAN VOI KASTROIDA TAI STERILOIDA?
Ruotsissa kissojen steriloimista ei suositella ennen kuin ne saavuttavat kuuden kuukauden iän. Kissat tulevat sukukypsiksi noin puolen vuoden ikäisinä ja eläinlääkärit suosittelevat steriloimista juuri ennen tuon iän täyttymistä.
KISSAN STERILOINTI – TERVEYSEDUT JA KÄYTTÄYTYMINEN
Kissan steriloiminen estää epätoivottujen pentueiden syntymisen ja rajoittaa näin kissojen kodittomuutta, steriloimisella on lisäksi useita terveyshyötyjä. Sterilointi on myös kissan käytöksen kannalta edullista ja tuo mukanaan useita positiivisia muutoksia. Sisälle virtsaamisen riski pienenee, leikatut ulkokissat pysyvät lähempänä kotia ja niiden tarve kohdata muita kissoja pienenee, mikä osaltaan vähentää tappeluista johtuvien vammojen ja tulehdusten syntymistä. Jos sinulle on steriloitu naaraskissa se ei enää saa juoksuaikoja, joten turhautuneesta kissasta johtuvat unettomat yöt jäävät taakse. Kiimassa oleva kissa ei ole hiljainen. Steriloidut kissat ovat usein rauhallisempia näyttävät enemmän kiintymystä omistajiinsa. Näin ollen kissan leikkaaminen on myös eduksi teidän suhteessanne.
LISÄÄNYTNYT YLIPAINON RISKI
On hyvä muistaa, kissan aineenvaihdunta muuttuu steriloimisen seurauksena ja niillä on taipumus syödä enemmän ja liikkua vähemmän. Tämä johtaa epäterveen painon nousun riskin kasvamiseen. Tästä syystä on hyvä vaihtaa kissan ruoka erityisesti leikatuille kissoille suunniteltuun ruokaan, esimerkiksi Bozita indoor & sterilised grain-free clean – ja pitää kissan painoa silmällä. Hyödynnä arvioinnissa Bozitan painonarviointiopasta.
KISSAN STERILOINTI – KUINKA SE TOIMII
Kastrointi, sterilointi tai kemiallinen sterilointi – kissan lisääntymisen estämiselle on useita tapoja. Kissanomistajana haluat ehkä tietää kuinka steriloiminen tapahtuu ja kuinka huolehdit kissastasi ennen ja jälkeen tapahtuman. Nukutuksessa oksentelun välttämiseksi kissan tulee olla syömättä keskiyöstä leikkauspäivänä. Se saa kuitenkin juoda vettä leikkauspäivän aamuna. Pidä kissa sisällä, jotta voit tarkkailla sitä
.
NAARASKISSOJEN STERILOINTI
Naaraskissan steriloiminen tarkoittaa nukutuksessa tehtävää leikkausta, mutta se on siitä huolimatta eläinlääkäreille päivittäinen rutiinitoimenpide. Yleensä eläinlääkäriin saavutaan aamulla ja kissa haetaan iltapäivästä. Ennen toimenpidettä eläinlääkäri tutkii kissan varmistuakseen sen hyvästä terveydentilasta. Kissallesi annetaan kipulääkettä ennen ja jälkeen toimenpiteen. Turkki ajellaan vatsapuolelta ja iho puhdistetaan huolellisesti. Munanjohtimet, munasarjat ja kohtu poistetaan leikkauksessa, minkä jälkeen haava suljetaan tikein. Leikkaushaava tutkitaan huolellisesti kissan herättyä, jotta sen varmasti on turvallista palata kotiin.
UROSKISSAN KASTRAATIO
Kastraatio on naaraskissan steriloimista yksinkertaisempi toimenpide. Rutiini eläinlääkärille saapuessa on sama ja kissa tutkitaan ennen nukutusta. Nivusten alue ajellaan ja puhdistetaan. Toimenpide pitää sisällään injektion kivespussien molemmin puolin, jotta siittiökanava voidaan katkaista ja kivekset poistaa. Nivuset paranevat itsestään eikä toimenpide vaadi tikkejä. Kissa saa kipulääkettä ennen ja jälkeen toimenpiteen ja tutkitaan uudestaan kun se on täysin hereillä, jotta sen varmasti on turvallista palata kotiin. .
KISSASTA HUOLEHTIMINEN STERILOINNIN JÄLKEEN
Palattuanne kotiin jätä kissa hämärään huoneeseen, jotta se saa herätä täysin rauhassa. Vältä kissan ruokkimista ennen kuin se on täysin virkeä ja kävelee horjumatta, tässä vaiheessa voit antaa kissalle pieniä ruoka-annoksia. Jatka kipulääkkeen antamista annostuksen mukaan ja pidä kissa sisällä kunnes haava on täysin parantunut. Kaulurin käyttäminen on tärkeää jos huomaat kissan nuolevan haavaa. Ota yhteyttä eläinlääkäriin jos haavassa ilmenee mitään ongelmia. Iho on palautunut 10-12 päivässä ja tikit sulavat ja katoavat yleensä itsestään. Jos jokin tuntuu epäselvältä, ota yhteyttä eläinlääkäriin.
